Fatbike Charge Cooker Maxi 2
Chargen Cooker Maxi fatbike on markkinoiden yksi harvoista uusista teräsrunkoisista fatbikeistä. Itse en ole ajanut teräsrunkoisella maastopyörällä sitten vuoden 2006, joten odotukset olivat korkealla. Jo ensimmäisten minuuttien aikana muistui mieleen teräsrunkoisten ajamisen kauneus. Chargen Tange Champion 2 CrMo runko on todella onnistunut sillä se ei notku sivuttain juuri ollenkaan vaikka pystysuunnassa on havaittavissa tärinäitä vaimentavaa flexiä. Sivuttaisjäykkyys on varmasti jäykempi kuin alurunkoisissa. Ajotuntumaa voi kuvailla smoothiksi ja silti se on tarkka, vaikka kokonaisuuden pilaa pari muuttujaa. Yksi muuttujista on kapeat tangot, joissa on liikaa upsweeppiä omaan ajomieltymykseen. En pidä tunteesta, että ranteet ovat vinossa ylöspäin. Itse suosin leveitä tankoja joissa mahdollisimman vähän upsweeppiä. Chargen tangoissa on backsweeppiä. Homman sai korjattua flippaamalla negatiivisella kulmalla olevan ohjainkannattimen jolloin tankoja pystyi kääntämään taaksepäin siten, että häiritsevä upsweep poistui. Ohjainkannatin vaikutti hieman heppoiselta kiristyspannoistaan sekä ohjaintangossa ei ollut rihlausta kiinnityskohdassa vaan se oli täysin sileä. Voisin kuvitella Chargen rungon oleva hyvä aihio rakentaa täysverinen maastofatbike. Muutama lisägramma ei haittaa klassisessa todella mukavasti toimivassa rungossa. 2017 mallissa on kolmoisohennettu keula vuoden 2016 ohentamattoman perusteräksisen sijaan. Pienillä osamuutoksilla, kuten kannatin ja tanko sekä satulatolpan panta menisivät ainakin itseltäni vaihtoon.
Geometria tuntui 24”bmx pyörältä, valitsin tarkoituksella S kokoisen rungon. Olen 173cm. Geometriassa ei ollut mitään ihmeellistä vaan perustuttuja kulmia ja mittoja. Chainstayn pituus ei muutu runkokoon kasvaessa, vaikka monella muulla valmistajalla se hieman nykyään muuttuukin. Tämän takia pienimmän ja isoimman runkokoon ajotuntumassa voi olla pieniä eroavaisuuksia.
Suurin pettymys oli pyörässä Maxxix Mammoth 4.0” 120TPI Exo renkaat. Renkaat eivät anna rungolle sitä oikeaa henkeä mitä kyseisen tyyppinen runko vaatii. Itse ostaisin runkoon pyöreäprofiiliset melko kapeat 3.8-4” leveät fatbikerenkaat. Mammothien ongelma oli suuntavakaus lumessa. Lunta ei tarvinut olla paljoakaan kuin pyramidin muotoinen renkaan profiili nosti renkaan tavallaan lumipatjan päälle sinkoillen sitä milloin mihinkäkin suuntaan aina välillä nappulalinjan rikkoessa ns uraa. Yksinkertaisesti kovemmassa vahdissa renkaalla ei voinut ajaa suoraan. Pehmeällä lumellä ryömintäkin oli vaikeaa sillä renkan keskellä menevä nappulajono rikkoi lumen pinnan, jolloin rengas alkaa kaivamaan.
Ajelin renkaalla erilaisilla paineilla kaikenlaisella pohjalla: kelkanjälkiä, kävelypolkua, virallista fatbikereittiä, tampparin uraa, lumista autotietä, ja ainoa missä renkaalla oli kohtuullinen ajaa, oli erittäin kova vähäluminen alusta. Renkaan sivunappulat pitivät kyllä hyvin eikä rengas ollut löysä. Itseohjautuvuus ilmeni vasta paineiden ollessa liian alhaiset. Totesin, että nämä renkaat on suunniteltu kesäisille koville sorapinnoille joissa ajetaan lujaa ja ajaja on varma ajotaidoistaan. Pyramidimaisen profiilin takia renkaat ovat kaikilla pinnoilla kiikkerät, ominaisuus jota itse vältän kuin ruttoa.
Pyörässä oli kiinni Camelbackin tuplaseinämäinen juomapullo eli insulated bottle. Pullo on hintansa väärti eikä vesi ei jäätynyt 2 tunnin ajonkaan aikana -20 asteen pakkasessa. Kauluskorkki piti avat saadakseen juomista, mutta nokkasysteemi pelitti vielä koko 2-3 tunnin lenkin -9 asteen pakkasella. Kiitos Mikko Mäelle vinkistä.