Suomisurffauksen historia

Suomen lainelautailukulttuuri ”suomisurffin” voidaan sanoa alkaneen vasta vuonna 1997, jolloin Porin Yyterissä alkoi käydä lajia harrastamassa manselaisia lainelautailijoita. Tätä aikaisemmin suomisurffia oli kokeillut 1986 Matti Finholm ja purjelautailijat Velmu ja Ransu. 1988 tai 1989 purjelautailijat Suomisen Teppo ja Olli Vuorilehto olivat surffaneet Yyterinlahden ensimmäiset suomisurffiaallot. Tepon ja Ollin lainelautailuharrastus jatkui kuitenkin mm. Kanarian reissuilla. Matin surffiharrastus jatkuu yhä mm surffilautojen sheippaamisella ja suomisurffauksella. Suomisurffikulttuuri ei vielä tuolloin ottanut aaltoa alleen vaan edellämainitut henkilöt ovat suomisurffauksen ensivetäjät. Samaan aikaan purjelautaboomi oli topissa, joten lainelautailu ei saanut jalansijaa eikä kunnollisista lainelautaspoteistakaan ollut tietoa. Myös sen ajan laudat eivät olleet suomisurffiin parhaita eikä suomesta ollut saatavilla lainelautoja.

Huhu kertoo, että Ahvenanmaalla olisi ollut kaverukset, jotka surffasivat aaltoja. Erkki Izarra kertoo surf suomessa näin: ”Vietin Ahvenanmaalla kesät -94 ja -95. Oli oma lauta mukana. Tutustuin paikallisiin, jotka veivät mestoille Torpiin. Keliä ei oikein ikinä ollut eli itselläni jäi lähinnä pulikoinniksi, mutta ne kundit (ruotsalaisia) kyllä vetivät jo niihin aikoihin. Saattaa olla että tein aiheesta artikkelin Flashback ”käytä rahasi oikein” -tiedejulkaisuun”. Myös Mikko Vormala on käynyt surffaamassa Hangossa ja kertoo edelleen surf suomessa seuraavaa: ” Oltiin 28. syyskuuta 1994 Hangossa surffamassa, kun pelastushelikopterit lenteli edes takas yli. Keli oli skeidaa, eikä varsinaisesta surffauksesta voida puhua, mut oltiin kuitenki ja jäi kyl vahvasti mieleen. Joku mv-foto oli Flashbackissäkin”. Kaveriltani taitaa löytyä kaikki. Ainakin vielä 2000 vuoden flashback lehdessä numero 26 sivulla 28 mainitaan suomi No-wave landinä, jossa meillä täällä ei ole yhtään aaltoja. Seuraava suomisurf juttu oli Fläshbackissä vuonna 2004, jolloin muutamia sen aikaisia lumilautastaroja kävivät ekaa kertaa surffaamassa Porin Yyterissä. Tämän jälkeen pääkaupunkiseudulta alkoi virrata väkeä Poriin.

Sotanorsu oli tuttu näky surffirannoilla

1997 Ensimmäiset lainelaudat ilmestyivät Offshore liikkeeseen joten suomisurffikultturia oli alettava kehittämään Suomeen. Olihan Suomessa kaikki fasiliteetit todistetusti kunnossa, joten surfshopin pitäminen Suomessa ei olisi mahdotonta. Alku 1997-98 oli vaikeaa sillä juttuja Poriaalloista ei uskottu eikä niitä otettu todesta vaan ne kuitattiin baarihöpinöiksi.

Surffitarinoiden tueksi aloin ottamaan valokuvia suomisurffauksesta. Vasta 1999 kun skannatut paperikuvat aalloista surffitarinoineen levisi nopeasti kaveripiiristä toiseen alkoi Poriin muodostua kaveriporukoita ja surffikulttuuria joka alkoi nopeasti muotoutua samanlaiseksi kuin se on tänäkin päivänä. Yyterin kylpylähotellilla ja rannalla oli surffibileitä. Pakuja tuunattiin yöpymiskelpoisiksi surffivaneiksi ja pakuilla alettiin viettää ”leirielämää” Porin rannoilla. Suuomisurffaamisesta alkoi muodostua kokonaisuus sille ajalle mikä käytettiin surffaamiseen. Aikaa vietettiin surffin ohella skeitaten, maastopyöräillen, nuotion ääressä ja meressä ollen eri aktivitein esim kajakeilla.. Yyterin motokrossiratakin tuli tutuksi useamman alun aktiivin toimesta. Lainelautailijoita ja purjelautailijoita yhdistivät meri ja monasti liikuttiin samoissa paikoissa myös juhlien merkeissä. Offshorella oli oma pikku osastokin 1999 surfkeskuksen surffiviikoilla. Näiltä ajoilta on peräisin moni kaveruussuhdekin joka on kestänyt näihin päiviin saakka.

1999 alkoi Porissa käymään Tamperelaisen Offshoren porukan lisäksi muitakin Pirkanmaalaisia. Offshoren surffikuvat Porista aiheutti melkoisen kultaryntäyksen Poriin ja pian Porissa kuultiin muitakin murteita kuin mansea. Porin murretta ei vielä tuohon aikaan surffirannoilla kuulunut. Lainelaudatkin menivät hetkessä kaupaksi Offshoresta. Tieto suomalaisesta surffishopista levisi pohjoismaihin ja jopa Venäjälle. Asiakkaita tuli Offshoreen Oslosta ja Pietarista saakka. Tuohon aikaan oli aika rare juttu, kun valikoimissa oli kylmän veden surffivahaa sekä eviä ja leasheja.

90-luvun vaihduttua 00-lukuun Porin ”surffihesessä” kävi parhaimmillaan toistakymmentä surffaria puhumassa täydellisistä hampurilaisista ja aalloista ympäri Suomea, omanlaisensa suomisurffikulttuuri ja -elämäntapa oli syntynyt. Vuonna 2000 Yyterin alueella kävi noin 20-30 aktiivista suomisurffaria ja harrastajamäärä kasvoi huimaa vauhtia. Vuonna 2004 pääkaupunkiseudulla alkoi järjetön spottitsekitys, joka sai ponnetta euroopassa olevasta surffibuumista. Moni oli kokeillut lajia lomamatkallaan. Esimerkiksi Pilu&Tarzani käyttivät vapaa-aikansa Porkkalanniemen ja Emäsalon ympäristön tsekittelyyn. Moni Etelä-Suomen spotti onkin heidän ja Marko Vuorensalon sekä Aapo Virran tsekityksien tulosta. Myös Patrik Blom on ollut ahkera tsekittelijä ja spottien löytäjä.

Tähän päivään mennessä harrastajamäärän kasvaminen ei ole suoranaisesti muuttanut tuon aikaista syntynyttä surfkulttuuria ja suomisurfhenkeä. Ehkä oikealla surffishopilla ja hyvällä kaveriporukalla on ollut jonkinlainen vaikutus asiaan alkusysäyksessä. Suomessa ei ole lokalismia eikä vastaavan kaltaista machokulttuuria mikä elää vahvana Espanjassa ja osissa Portugalia. Suomisurffaus käsitetään yleensä kokonaisuutena, johon liittyy itse surffaus ja spottien etsintä, checkitys, asumistyyli, ennen sekä jälkeen surffauksen tapahtuvat yhdessäolot ja aktiviteetit. Suomisurffauksessa luonnossa olo yhdistää eri lainelautailijoita, sillä urbaaneja kaupunkispotteja on vähän. Ainoat kaupunkiurbaanit surfspotit taitaa olla Tampereella. Sisävesisurffaus eli järvisurffi onkin yksi suomisurffauskulttuurin olennaisista piirteistä. Myös käsite Kalifornia kolmonen liittyy suomisurffaukulttuurin tunnusmerkkeihin. K3 tarkoittaa surffaamista, skeittaamista ja lumilautailua saman päivän aikana.

Suomisurffaus on nykyään elämäntapana samanlaista, kun se oli vuonna 1997 eli sen ajan lainelautailu ja -kulttuuri sekä sen luoma elämäntyyli ei ole juurikaan muuttunut tähän päivään mennessä. Suurin muutos on tapahtunut käytetyissä välineissä erityisesti märkäpukujen kehityksen osalta. Laudoissakin on tapahtunut mailmaanlaajuista kehitystä. Ennen vuotta 2008 oli jo ollut sheippauspajoja, mutta 2008 DIY Suomisurflautojen sheippaus sai suuren suosion. 2007 suunniteltiin esimmäinen tehdastuotantoa oleva Offshoren suomisurffiin tarkoitettu lauta. Yleisesti lainelaudat 2000-luvun puolivälistä olivat kehittyneet lähes nykypäivän lautojen tasolle. 2008 SUP surffauskin rantautui Poriin Ville Vihmarin ja Antti Kunnaksen toimesta. Vuotta 2008 voidaankin pitää surffausvälineiden eräänlaisena kulminaatiopisteenä suomisurffauksessa. Tuohon aikaan Offshoren oma mallisto kattoi longboardin ja lyhyemmän evolution laudan, jota tänä päivänä kutsuttaisiin hybrid sheippinä.

Pinguino shapers!

Itselle tulee nykyään keskimäärin n.40-50 suomisurffipäivää vuodessa. Parhaimpina vuosina kuten 2006-2010 vesilläolopäiviä tuli keskimäärin noin 70 vuodessa. Ensimmäisenä suomisurfvuotenani 1997 surffipäiviä tuli kymmenen. Aaltopäivien ennätys on Porilaisen Tuomas Stenforsin nimissä. Surffipäiviä oli 99 tai hieman ylikin. Ollaan sovittu tuo 99 viralliseksi, koska seassa on muutama niin pieni aaltopäivä, jolloin surffipäiväksi hyväksyttävää vähintään kolmen aallon vetämistä, ei saavutettu.

Meren jäätyminen vaikuttaa ratkaisevasti aaltopäivien määrään Suomessa. Parhaimpia kelejä tulee yleensä elokuun lopussa-syyskuun aikana. Yleisen luulon vastaisesti kesälläkin on paljon kelejä esimerkiksi viimeisen 6 vuoden aikana on Porijazzien aikaan ollut 2-3 päivää yhtäjaksoista surffia. Mikäli meri ei jäädy niin talvi on myös otollista surffausaikaa. Keskimäärin keskinkertaisena surffipäivänä tulee otettua noin 20-30 aaltoa. Parhaimpina päivinä reilusti enemmän erityisesti kesäisin kun meressä jaksaa mullata jopa usean tunnin sessareita monta kertaa päivässä. Pisin oma yhtäjaksoinen sessio on ollut 2010 elokuun lopussa 8,5h. Nykyisin surfsessio kestää vain 1,5-2h. Joskus surffisessioita päivässä on kaksi, harvemmin 3. Yksi aalto kestää keskimäärin 7-10 sekuntia, mutta esimerkiksi Majakka spotilla saa helposti 13-15 sekunnin runeja ja pumppiksella yli 20 sekunnin. Lonkkarilla Poliisinlahdella saa vielä paljon pidempiä. Majakan keskikohdalta Häklinin rantaan on reilusti yli minuutin runi. Se vaatii jo lonkkarin. SUP laudalla se ei edes ole vaikeaa. Isona päivänä virtaus on järkyttävä, joten varoituksen sana tässä.

Edellä oleva videoeditti kertoo suomisurffauskulttuurin syntymisestä ja kokonaisuuden käsitteestä suomessa. Videolla on suomisurffauksen ”highlightit” kerrottuna mm oma ensimmäinen suomiaalto 1997 Porissa ja hieman tarinaa omasta surffinäkemyksestä, Offshoresta ja manselaisten aloittamasta surffikulttuurin/elämäntavan synnystä 90-luvun lopussa unohtamatta sitä itseään eli härmäaalloilla ratsastamista. Itselläni elämäntapa jatkuu yhä ja se on hallinnut elämänkatsomustani ja päätöksiä elämästäni paljon. Itseasiassa surffaaminen Suomessa on antanut suunnan elämälleni. Lisää suomisurf videoita tästä.

20 kautta suomisurffausta tarkoittaa: (20. kausi lähti käymään 2016)
– n. 800 surffisessiota
– n. 750 000 vedessä vietettyä minuuttia
– yli 12000 aaltoa
– yli 1400 minuuttia aallolla yhtäjaksoista seisoskelua

Alapuolen 2015 kuvatulla videolla Porituomas 0:33 ja Juha Majakalla 0:54 sekä klipin alussa Pinquino surfboardsin ensimetrejä 0:08-0:32 Jyväskylästä Kimmo K 1:36 ja stadin kingit Messi 4:02 ja Thiago 4:16